Kun olen hengittänyt kaupunkii ja tarpeeksi pitkään,yllittänyt tietyt tiet monta kertaa.Kun olen nukkunut, herännyt, humaltunut,itkenyt pimeällä moottoriteella,kaupunki on minussa, vaikka taas lähden,ja mä lähden.Me kiitetään liian korkeita rappusia ylös päälle,en kuulisi, jos nyt tuutaisit, tuu auttamaan, mä kadun.En mitään muuta halua,kui jäädä, kui jäädä,mut mä lähden.Aamu sumussa osoitat kirkon torniin,kysyt, olenko kuullut sitä vanhaa legendaa?Pysähdyt keskelle tietä tarinaa,saisi kertomaan.Sunkin kengät kai katuun kiinni tarttuu,ja mä naurun ja sanon, et tuu pois sieltä,ennen kuin jää alle.Me kiivetään liian korkeita rappusia ylös päälle,en kuulisi, jos nyt tuutaisit, tuu auttamaan, mä kadun.En mitään muuta halua, kui jäädä,kui jäädä, mut mä lähden.Ja vaikka tänään ei satu, niin huomenna muistan,miksei kuulu tänne.Me kiivetään liian korkeita rappusia ylös päälle,en kuulisi, jos nyt tuutaisit, tuu auttamaan, mä kadun.en mitään muuta halua, kui jäädä,kui jäädä, mut mä lähden.en mitään muuta halua, kui jäädä,kui jäädä, mut mä lähden.