Maailman ihmeetkin osta ei,
Lappiin kun löytää saa.
Kerran myös multa sydämen vei,
Komea Kairainmaa.
Tänne kun vaan tullan mä saan,
muuta en kaipaakaan.
Lappiin kun hullu suonissa soi,
ois en mä olla voi.
Lappiin kun päässyt, on taas näin,
tunnen syömessäin.
Tää on onnenmaa,
ei oo kaunimpaa.
Kaipuu tänne tuo,
tunturit nyt muo.
Kuulla taas näin voi,
kun Lapin hullun humppa soi.
Tähän kun tautiin tartunnan saa,
Lappiin jo johtaa tie.
Hulluuden huumaa hurmaavimpaa, vuodetkaan pois ei vie.
Nähdäs sen sain,
vuodet ne vain,
lisäs mun oireitain.
Ystäväin kanssa hulluuteen jaan, yhdessä lauletaan.
Lappiin kun päässyt, on taas näin,
tunnen syömessäin.
Mikä on se syy kun minusta on puhuttu, alohuutohemmo, Lapin takahullu?
Usein sitä hullu on menettimässä,
Lapissa ja nyt sen kerron teille tässä.
Kilometri muuttuu poro useammaksi,
tunturista mua ei saa voitaifaksi.
Itselleni aikaa Lapissa on mulla,
siksi tänne täytyy joka vuosi tulla.
Etelässä kiusaa virastorin paino,
elämäni löytyy täältä tasapaino.
Ilman Lapin matkaa kaikki ois toisin,
tavallinen hullu Etelässä oisin.
Lappiin kun päässyt, on taas näin,
tunnen syömessäin.
Tää on onnenmaa,
ei oo kauniimpaa.
Kaipuu tänne tuo,
tunturit nyt luo.
Hullat taas näin voi,
kun Lapin hullu humppaa soi.