Näet viidollisia stradilla ja taas mielesi puohakkaa.
Hän laulaa totut sulle rakkaat laulut bändin fiiliksen aikaansa.
Hän tahtoi sit saan olentoa koskettaa,
kuta valojen värittävää jumalaa.
Sä haluaisit nähdä vielä enemmän,
sä haluaisit elää niin kuin hän.
Mutta älä koske,
älä baby koske,
älä baby koske unelmaa.
Sä voit kaiken menettää.
Kansokauka pidä unelmasi,
sillä muuten se räjähtää.
Räjähtää vasten kasvoja asioihin,
vain ruma tarvet jää.
Hän huutaa, jää,
hän hikoilee.
Itkee, nauraa, hitoo, hyvin mä hyppeleen.
Vaan kun jälleen kerran esirippu laskeutuu,
löytyy sen takaa joku uu.
Siis älä koske,
älä baby koske,
älä baby koske unelmaa.
Siis älä koske,
älä baby koske,
älä baby koske unelmaa.
Älä koske unelmaa, älä koske unelmaa,
älä koske unelmaa.
Se saa saada jää.
Älä...
Älä koske,
älä baby koske,
älä baby koske unelmaa.
Älä koske unelmaa,
älä koske unelmaa, älä koske unelmaa.
Saat saada jätkää!