Illalla kun oltin juotu teet,
sinä sukelsit luotani pois.
Hämastyen kysyin, hei minne sä meet?
Kai vastauksen antaa jo voit.
Outo tuike sun silmissä kertoi sen,
kun puu on täysi ja punainen.
Alka matkasi pitkä ja kaukainen,
sun mukasi tulla voi en.
Kuu matkalla
halki avaruuden,
aalla tähtissumujen.
Kuu matkalla
halki salaisuuden,
löydän vastauksen.
Avaruutta lähdit valtaamaan,
halusitko löytää vastauksen?
Siihen miksi synnyit monpintaan polkemaan,
kun oot täällä outo mukalainen.
Sinä tähän nyt mun puoleni hymyillen,
olet jossakin kaukana tiedän sen.
Ja kuutamo silmänsä vilkuttaen,
ui taakse pylvin verhojen.
Vielä aamu vielä käännen mun tasaa,
aivan koskematon pyynösi on.
Sua etsin,
sua yritän tavoittaa,
mut seisot syleilissä kuutamon.
Milloin matkasi kuumeinen lopun saa?
Milloin suostut sä luokseni palaamaan?
Milloin kyllästyt tähdissä matkaamaan?
Milloin itseäsi polttamaan?
Kuu matkalla
halki avaruuden,
alla
tähdissä muujen.
Kuu matkalla
halki salaisuuden,
löydän vastauksen.
Kuu matkalla halki avaruuden,
alla
tähdissä muujen.
Kuu matkalla
halki salaisuuden,
löydän vastauksen.