Voi kuinka lempeitä ne olivat ne yöt elokuun,
jotka kanssasi mä vientin ja mä unohdin muun.
Mä sitä aikaa, mä sitä taikaa en takaisin saa.
Mä sitä aikaa, taikaa, mauta en unohtaa.
Mä olin sulle kai pelkkää huvia vaan,
jotain,
jotain,
mitä tosissaan sä et halunnutkaan.
Mä menin retkuun, mä menin retkuun tosiaan.
Nämä elokuun yöt sai mut taikaan uskomaan.
Kaik' kuule mun karjunnan kätköistä yö.
Mä karhut ja kojotit laudalta lyön.
Kun tuskaansa ilmentää mies niin kuin voi,
niin kaipuuta maisema kaikuna soi.
Kun mies unelmoi,
niin maisema soi.
Ja lohtu asuo,
kai meteli tuo.
Voi kuinka lempeitä ne olivat ne yöt elokuun,
jotka kanssasi mä vientin ja mä unohdin muun.
Mä sitä aikaa, mä sitä taikaa en takaisin saa.
Mä sitä aikaa, taikaa, mauta en unohtaa.
Kaik'
kuule mun karjunnan kätköistä yö.
Mä karhut ja kojotit laudalta lyön.
Kun
tuskaansa ilmentää mies niin kuin voi,
niin kaipuuta maisema kaikuna soi.
Kun mies unelmoi,
niin
maisema soi.
Ja
lohtu asuo,
kai meteli tuo.
Sä kuuletko mun karjahtelun?
Kun näin pakahdun,
mä
vuoksesi sun.
Sä kuuletko mun karjahtelun?
Kun näin pakahdun,
mä
vuoksesi sun.
Kun mies unelmoi...