Käteni oli kerran vakaani,
kun mä kirjoitin rivin paperiin.
Käteni oli kerran vakaani,
kun mä silitin, silitin poskeesi.
Käteni oli kerran vakaani,
kun mä ennustin tulevaa,
kun mä valitsin mitä halusin ja mitä haluaisin.
Etä kun ennustukset alkaa osuu oikeaan,
etä kun kaikki jatkuu hyvin radallaan.
Etä kun pikkuhiljaa huomaa kuinka kaiken alkaa,
kaiken alkaa ulkoa oppimaan.
Mä hyväksyn sen,
et mä hallitseen tätä hallitseen,
vaan se,
se käy ylitseni.
Käteni oli kerran vakaani,
kun mä ohjasin läpi kaupungin Janin mustangin.
Sen vihreän harhaa oli se,
sen ymmärrän,
se on helppoa tajuta.
Mä tajuan sen.
Etä kun ennustukset alkaa osuu oikeaan,
etä kun kaikki jatkuu hyvin radallaan.
Etä kun pikkuhiljaa huomaa kuinka kaiken alkaa
ulkoa oppimaan.
Mä en tarkoita väheksyä nyt
entistä onnea.
Mä en tarkoita väheksyä nyt onnea,
onnea.
Mä hyväksyn sen,
et mä hallitseen tätä hallitseen,
vaan se käy ylitseni.
Etä kun ennustukset alkaa osuu oikeaan,
etä kun kaikki jatkuu hyvin radallaan.
Etä kun pikkuhiljaa huomaa kuinka kaiken alkaa,
kaiken alkaa ulkoa oppimaan.
Mä hyväksyn sen,
et mä hallitseen tätä hallitseen.