Rannalla istuimme, haitari soi, aalto leili plattaen.Mistä mä haaveilin, muista en voi, olin vain onnellinen.Varmaa on, että mun haaveeni nuo, täyttyneet milloinkaan ei.Kuinka nyt kaipaankaan ystävän luo, kohtalo kauas kuin vei.Kotkan poikii, ilman siipii, maailman myrskyt keinuttaa.Taakse jäivät nuoruuspäivät, takaisin ei niitä saa.Laulut tuulen, nuo vain kuulen, enkä tiedä kauniimpaa.Hiljainen haitari muistoja vain, pöytään soi yksinäisen.Muutoinen tässä mä istuisikaan, ellen ois muukalainen.Ystävä seuraani hetkeksi jää.Vaikka oot tuntematon.Kerran mun purjeeni tummuneet nää, olleet myös valkeat on.Kotkan poikii, ilman siipii, maailman myrskyt keinuttaa.Taakse jäivät nuoruuspäivät.Takaisin ei niitä saa.Laulut tuulen, nuo vain kuulen, enkä tiedä kauniimpaa.Ystävä kuuntele kumppani näin, aivan kuin mainingit sois.Yössä kuin laivat me kohtaamme vain, kunnes taas liuumme pois.Kenties mä jollekin kertoa saan, särkyneet toiveeni mun.Kauaksi siivet ei kantaneetkaan, oikasen haavoitetun.Kotkan poikii, ilman siipii, maailman myrskyt keinuttaa.Taakse jäivät nuoruuspäivät.Takaisin ei niitä saa.Laulut tuulen, nuo vain kuulen, enkä tiedä kauniimpaa.Ystävä kuuntele kumppani näin, aivan kuin mainingit sois.Ystävä kuuntele kumppani näin, oikasen haavoitetun.Terkkuja Junnulle sinne jonnekin.Ja myös Ilelle.