Sä et taida ymmärtää,
minkälaiset arvet jää,
kun ystävän haavoittuneen rannalle joutuu vetämään.
Sanoit, oot valmis lähtemään,
mut sit mulle ei jää mitään.
Mulle ei jää mitään.
Kuulin äänen, joka hengen suulta vei.
Se henki lauloi,
mut enää laula ei.
Yksin istumaan teltan ovelle jään.
Toivon sut vielä nään.
Sä viet mut rajan taas otiin.
Täält ei kulja, kus ei kotiin.
Nyt uhka pilvet maalaa maisemaa.
Audalla kavioidin kopinaa.
Olit mun ainoa kotimaa.
Yhteinen matkamme maalla katkeaa.
Ei tienneet mietnua,
saapuvatko kotiin ollenkaan.
Jokainen askel on lähempänä rauhaa tai puolemaa.
Mä tiiän, mua tarvitaan ja kotona kaivataan.
Kotona kaivataan.
Kuulin äänen, joka hengen suulta vei.
Se henki lauloi,
mut enää laula ei.
Yksin istumaan sankarin henki jää.
Mä tiiän sut vielä nään.
Sä viet mut rajan taas otiin.
Täält ei kulja, kus ei kotiin.
Nyt uhka pilvet maalaa maisemaa.
Audalla kavioidin kopinaa.
Olit mun ainoa kotimaa.
Yhteinen matkamme maalla katkeaa.
Nyt uhka pilvet maalaa maisemaa.
Olit mun ainoa kotimaa.
Yhteinen matkamme maalla katkeaa.