Tähän ei koske,
hellä vitset tuulee,
korpit mustat repi raatoaa.
Juhlat lappuivat kauan sitten,
olen vielä kotimatkallaan.
Jos tämän kerran vielä armahtaa Herran,
ihana enkelit perille vie.
Ei ota nöyhkiä, vaan kerellä,
tuossa on suunta ja tuossa on tie.
Kotirantaansa lippuu muotova paatti,
olen tyhjänä matkakassa.
Rakkani joka mut matkaan saatti,
ei oo vastaan ottamassa.
Taas on rouvamme kairalla tiellä,
pian kaupunki taakse jää.
Viikon piskit ne vartovat siellä,
tätä ehto saa emäntää.
Kotirantaansa lippuu muotova paatti,
olen tyhjänä matkakassa.
Rakkani joka mut matkaan saatti,
ei oo vastaan ottamassa.
Vaikka lähdet oon maailman lainan ja tiedän elämän tarkoituksen.
Oman säntyni kaatua taidan ja sitä huomenna mustelee.
Kotirantaansa lippuu muotova paatti,
olen tyhjänä matkakassa.
Rakkani joka mut matkaan saatti,
ei oo vastaan ottamassa.
Mähäni koskee lävitse tumpeen,
korpit mustan treppi raatohaan.