Tilät on sammutet,
kuinka kaunis,
kaunis, kaunis onkaan maa.
Jos hän on tohkuun muinen,
äiti merkuun torvien,
kuinka kaunis, kaunis, kaunis onkaan maa.
Ja mä kuulen äänen taivaisen kuin ennen,
soro äänen säveltorvaan sortun ennen.
Ja mä kuulen äänen taivaisen kuin ennen,
lähelle kotiin vakavasti.
Rifit olat loppuneet,
melodiat halkeudet.
Jos hän satuu, kaunis satuun odottaa,
niin kuin aina ennenkin,
istuneeksi nilkaisti.
Ja soitan, soitan, soitan kitaraa.
Ja mä kuulen äänen taivaisen kuin ennen,
soro äänen säveltorvaan sortun ennen.
Ja mä kuulen äänen taivaisen kuin ennen,
lähelle kotiin vakavasti.
Pannutun puistuneet,
kentillet on sannuneet,
kuinka kaunis, kaunis, kaunis onkaan maa.
Pannutun puistuneet,
kentillet on sannuneet,
kuinka kaunis,
kaunis, kaunis onkaan maa.
Ja mä kuulen äänen taivaisen kuin ennen,
soro äänen säveltorvaan sortun ennen.
Ja mä kuulen äänen taivaisen kuin ennen,
tule jälleen kotiin takaisin.
Tule jälleen
kotiin takaisin.