Orpi istuu oksalla ja katsoo ylös puuhun.
Se tietää joku toinen,
sille hankkii ruokasuuhun.
Tuuli iltyy, myrsky alkaa rikkoa veden pinnan.
Sinut suojaa hakee,
ne maksaa kalliinkinnaa.
Korpi lepää koko päivän suuren oksan alla.
Nyt on tullut hetki käydä muiden apajalla.
Huuh, paljon työtä tekee korpi vähemmällä.
Pääsee, kun on oma tunto olematoon.
Hääääääääääääääääääää!
Hääääääääääääääääää!
Hääääääääääääääää!
Hääääääääääääää!
Linnun lailla ventelemme
ympäriinsä täällä.
Korpi iskee kiinni, kun on parasmeno päällä.
Yö on synkkä, synkempi on mieli korpin mustan.
Se kietoo kaiken viittansa ja jättää jälkeen tuskaa!
