Mistä löytäisin henkevän miehen, joka vain nukkisi viiniään?
Mua kuuntelis, ei puhuis itsestään.
Hänen silmissään oli se meri, sen syvyys ja kirkkaus.
Ohimoillaan ehkä harmalta aavistus.
Mut on vain kolkkoja miehiä, raakaa viinaa.
Kolkkoja miehiä ja raakaa viinaa.
Kun hän hienossa ravintolassa tilaisi pihviään, hän lausuisi sen näin, shut the fian.
Joskus lausuisi runoja ääneen, eikä haisisi tupakkaan.
Heisi minut aina talveksi pattajalle.
Mut on vain kolkkoja miehiä, raakaa viinaa.
Kolkkoja miehiä ja raakaa viinaa.
Minä kääntelen kivet ja kannot.
Paarittain.
Piskillä päivystän.
Ja kuulen kelloni tikittävän.
Jos sinä eksyt ovesta sisään, sinä sen kai tietän.
Et näistä kynsistäni erti pääse et.
Mut on vain kolkkoja miehiä, raakaa viinaa.
Kolkkoja miehiä ja raakaa viinaa.
Mut on vain kolkkoja miehiä, raakaa viinaa.
Kolkkoja miehiä ja raakaa viinaa.
Mut on vain kolkkoja miehiä, raakaa viinaa.