Mä kävelen yksin niin kuin koditon.
Mun sydän on rikki, melkein eloton,
kelvoton.
Miten mä tänne päätynyt edes on?
Ennen olin vahvempi ja peloton.
En enää oo,
en enää oo.
Sun luonnos mun koti on, sun kanssa en enää oo.
Yksin ja looduton, yksin ja looduton.
Sun luonnos mä ehjä oon,
kokonainen mä oon,
kokonainen mä oon.
Sun luonnos mun koti on, sun kanssa en enää oo.
Yksin ja looduton, yksin ja looduton.
Sun luonnos mä ehjä oon,
kokonainen mä oon,
kokonainen mä oon.
Tää paikka on mulle liian tuttuja.
Tähän yksineisyyteen tottua.
Ne sanat niin monta kertaa kuullu oo.
Että yön on aina tapana aamuun loppua,
loppua.
Sun luonnos mun koti on, sun kanssa en enää oo.
Sun luonnos mä ehjä oon,
kokonainen mä oon,
kokonainen mä oon.
Yksin ja lohduton
Suomuina suun kotiin, sun kansa sen leikataan
Yksin ja lohduton, yksin ja lohduton
Suomuina suun kotiin, sun kansa suun kotiin