Hän yksin pöydässään melskaa,
mutta huomaa ei vain,
että muut on jo menneet,
on äänet vaenneet,
hän viimeinen on.
On siitä kymmenen vuotta,
kun hän keikan sen soitti,
jolloin aika seisahtui ja myös mies unohtui sekan muistojensa.
Ja niithän on kylän halvin,
kitaristi ilman kitaraa,
ja juttu maksaa yhden suuren,
tai pienikin kelpaa,
kun vain joku kuuntelee.
Ja niithän on kylän halvin,
kitaristi ilman kitaraa,
ja juttu maksaa yhden suuren,
tai pienikin kelpaa, kun vain joku kuuntelee.
Taas on vireillä
uusi
bändi aivan verraton.
Siinä soittaa vain parhaat,
kohta alkaa taas harkat ensi viikolla jo.
Mutta vielä hän on kylän halvin,
kitaristi ilman kitaraa,
ja juttu maksaa yhden suuren,
tai pienikin kelpaa, kun vain joku kuuntelee.
Mutta vielä hän on kylän halvin,
kitaristi ilman kitaraa,
ja juttu maksaa yhden suuren,
tai pienikin kelpaa, kun vain joku kuuntelee.