Jotain taas sun yksin mä miettivän nään.
Viipun oivan katseen ja painuvan pään.
Huokaukset hiljaisuutta halkoo,
aika viipyy paikoillaan.
Mä vierestun ja tunnen kuinka kuuliaa sä kaipaat.
Kerro kuinka maailma sua painaa,
kuinka haaveet on vain lainaa,
kuinka arki maahan lyö.
Kerro vaikka kuljet tuskan teitä,
silti toivoas et heitä,
silloin voittaa lämmin yö.
Kerro kuinka sydämme selitää,
halkki taivaan kannen kiitää,
kodin löytää itselleen ja sinut uskomaan taas saa rakkauteen.
Isälles et kätkeä tuskaa sisää,
kaivon kylmään tunteita et hukuttaa.
Anna kädes,
pidän vaikka aamuun,
kunnes rauha laskeutuu.
Mä vierestun ja tunnen kuinka kuuliaa sä kaipaat.
Kerro kuinka maailma sua painaa,
kuinka haaveet on vain lainaa,
kuinka arki maahan lyö.
Kerro vaikka kuljet tuskan teitä,
silti toivoas et heitä,
silloin voittaa lämmin yö.
Kerro kuinka sydämme selitää,
halkki taivaan kannen kiitää,
kodin löytää itselleen ja sinut uskomaan taas saa rakkauteen.
Kerro kuinka maailma sua painaa,
kuinka haaveet on vain lainaa,
kuinka arki maahan lyö.
Kerro vaikka kuljet tuskan teitä,
silti toivoas et heitä,
silloin voittaa lämmin yö.
Kerro kuinka sydämme selitää,
halkki taivaan kannen kiitää,
kodin löytää itselleen ja sinut uskomaan taas saa rakkauteen.
Kerro kuinka maailma sua painaa,
kuinka haaveet on vain lainaa,
kuinka arki maahan lyö.
Kerro vaikka kuljet tuskan teitä,
silti toivoas et heitä,
silloin voittaa lämmin yö.
Kerro kuinka sydämme selitää,
halkki taivaan kannen kiitää,
kodin löytää itselleen ja sinut uskomaan taas saa rakkauteen.