Mä olin pari viikkoa sitten kaverin synttäreillä.
Mahtavat kemmut ja paljon porukkaa.
Juhlia säästi Pertun bändi,
jonka tahdissa jengivätti kauheat kännyt,
taakka viimeisen biisin mä päätin häipyä.
Menin vedestä selvämmän narkkaa kohti
ja tennitin kaiken mitä ikinä tohti,
sillä punaisella sekunnilla katsoi hän minua kohti.
En mitään tuollaista ollut mun nähnytkään,
mutta voi silmät loista lailla kynttilän.
Hän tuli niitä näitä juttelemaan,
mut silloin tiesin,
nyt se on menoa taas.
Pari viikkoa sitten niillä samoilla synttäreillä,
biondin pehmoissa keinutin lanteitaan.
Se tiski jukka oli kaukaa asti ja suosi otakin valtavasta.
Minä näistä en ymmärrä paljoakaan.
En tuollaista ollut mun nähnytkään,
mutta voi silmät loista lailla kynttilän.
Hän tuli niitä näitä juttelemaan,
mut silloin tiesin,
nyt se on menoa taas.
Nyt hän soittelee mulle keskellä yöt,
kutsuu luoksensa ja availee vyötä,
jonka kauan sitten erikiltä lahjaksi sain,
kun käytimme ikuminin lämmin joka lauantai.
Hän soittelee mulle keskellä yötä,
hänen vuoksensa mä pyörin täällä Helsingin yössä,
vaikka korkea aika olisi käynyt nukkumaan,
mut minkästein kuin tapaa jotain oi hurmaha.