Asfaltin yllä aurinko paistaa, jossakin musiikki soi. Poissa yön haamut, elämä maistaa, silmänsä autaista voi. Maija ja Jussi ikkunan alla, töihinsä lähdössä on. Hurahtaa bussi huijettajalla, leimaus käy loputon. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen jänoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Kouluun taas lapset muistii jo juosta, vanhus vain ikkunaan jää. Maat on hapset, mitäpä tuosta päivän jos vain hymyään. Ihmiset kulkee sinne ja tänne, miljoona polkua vielä. Oven kun sulkee, tietäähän minne illalla polku taas kiinni. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on, se usein hellimmän suukkan sen suo. Ja kaupunki on niin kuin äiti, sen rinnoilta jokainen janoon sa juo. Ja vaikka joskus se äkäinen akka vain on...