Vastapäisen talon takaa kuu väläyttää,
paljaat kasvonsa ja kaiken haalistaa.
Koira kuulta ulvo isäntänsä herättää,
hän piroilleen koiran vaientaa.
Valtakunta valmistautuu yöhön hopeiseen,
joku valvoo toinen melkein nukahtaa.
Tällaisina öinä ajatukset selkenee,
joka valvoo ihmettelee pienuuttaa.
Tasmunissaan koko kaupunki nukkuu,
tietää ei saa mihin unessaan käy.
Yön hämärään koko kaupunki hukkuu,
tasmunissaan eikä saa taian äältä.
Jossain baaritiskin takaa mies väläyttää,
vanhan vitsin sille yksin nauraa saa.
Vaimonsa viimeisen markan napauttaa,
pajat soon ja senkin häviää.
Minä kuulta katson itsekseni miettien,
mahdatkohan säkin nähdä sen.
Kuun kanssa vietän tätä yötä valvoen,
sen kautta otan sinun yhteyden.
Tasmunissaan koko kaupunki nukkuu,
tietää ei saa mihin unessaan käy.
Yön hämärään koko kaupunki hukkuu,
tasmunissaan eikä saa taian äältä.
Tasmunissaan koko kaupunki nukkuu,
tietää ei saa mihin unessaan käy.
Yön hämärään koko kaupunki hukkuu,
tasmunissaan eikä saa taian äältä.
Tasmunissaan koko kaupunki nukkuu,
tietää ei saa mihin unessaan käy.
Yön hämärään koko kaupunki hukkuu,
tasmunissaan eikä saa taian äältä.
Tasmunissaan koko kaupunki nukkuu,
tietää ei saa mihin unessaan käy.
Yön hämärään koko kaupunki hukkuu,
tasmunissaan eikä saa taian äältä.