Seperinnöksi saanut ei oo silokoskia,
ei kutsu kulkurea, kuumat huulet.
On sydän sillä täynnä puohuvia koskia,
ja koleat on keväälläkin tuulet.
Mut silmiäni sinisiä missään mä nähnyt olen matkallani en.
Sen metsälämmen luut se yhä ikävissään,
kaupungista kaipaa ihminen.
Kaunis on Kainuun mun mielessäin,
syömmeens se painuu kuin ystäväin.
Vaarojen maan muistaa kun saan,
kaunis on Kainuun äin.
Kaunis on Kainuun mun mielessäin,
syömmeens se painuu kuin ystäväin.
Vaarojen maan muistaa kun saan,
kaunis on Kainuun äin.
Kun ukkosmyrsky piiskaa mua naulavaaralla,
voin nähdä siinä luonnonvoiman merkin.
Ja kanotissa tytön kanssa jokihaaralla
on lainen jokainen kuin viesti herkin.
Ja yksinäin kun kuljen hiekkarantaa,
mä syksyn saapuessa sotkamoon,
niin tiedän muistot nämä mua vielä kantaa.
Kaunista niin paljon mä nyt oon.
Kaunis on Kainuun mun mielessäin,
syömmeens se painuu kuin ystäväin.
Vaarojen maan muistaa kun saan,
kaunis on Kainuun äin.
Kaunis on Kainuun mun mielessäin,
syömmeens se painuu kuin ystäväin.
Vaarojen maan muistaa kun saan,
kaunis on Kainuun äin.
Mut silmiäni sinisiä missään,
mä nähnyt olen matkallani en.
Sen metsälammen luokse yhä ikävissään,
haupungista kaipaa ihminen.
Kaunis on Kainuun mun mielessäin,
syömmeens se painuu kuin ystäväin.
Vaarojen maan muistaa kun saan,
kaunis on Kainuun äin.
Kaunis on Kainuun mun mielessäin,
syömmeens se painuu kuin ystäväin.
Vaarojen maan muistaa kun saan,
kaunis on Kainuun äin.