� Neito nuori kaapioita laittaessaan, aina ajatelee rakkahintaan. � � Kohta heille alka elonyhteinen tie, heidä tonne maahan vie. � � Mielessään hän nähdä voi, kuinka heille ensi valssi soi. � � Kuinka vihki puhussaan hän kaunis on, rinnallansa sulho verraton. � � Neulo kaunis morsian, laita valmiiksi jo hää puhutuo. � � Neulo kaunis morsian, onni sinulle nyt lahjansa suo. � � � Morsiamen äiti joskus jää itkemään, hältä tytär kohta käy miehelään. � � Mutta neito itse muista murheita ei, huolet onni suurin vei. � � Armain kun käyrin allaan, onnen maata kohti kulkemaan. � � Kuinka silloin murheissaan hän olla vois, onni suurin vei jo surut pois. � � Neulo kaunis morsian, laita valmiiksi jo hää puhutuo. � � Neulo kaunis morsian, onni sinulle nyt lahjansa suo. �