Kaatuu kiireinen on, kultuus sen armoton.Se ei poiketa voi, se ei väistyä voi.Toisen onne se vie, mutta minulle tie.Se on pettymykseen, kulku yksinäiseen.Kun päivä on, mä auringon saan loisteen, nähdään hetkisen.Ja kun tullut on yö, kuulen lyhtyjen yö.Soivan särähtäen, laulun yksinäiseen.Kaatuu tää rauhaton, joskus kauniskin on.Kun on saapunut yö, väistyy kiireen ja työ.Lyydyt syttyessä, kadun kultaavat tää.Kipi kasvoja sen, hiukan pehmentää.Ne hymyää, vaan hymyttää.Niin kylmä.Niin kylmä on, hymy naamioon.Kaatun päivä ja yö, rytmin kiihkeän löy.Laulu yksinäiseen, olen vallassa sen.Ja kun tullut on yö, kuulen lyhtyjen yö.Kaatun päivä ja yö, väistyy kiireen ja työ.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.Niin kylmä.