Olen suojassa vierelläs tämän yön,
luona sikastan ja nainen.
Vaikka huomisen lupausten sanat syön,
olkoon viimeinen yö jumalainen.
Olen uupunut kaupungin pauhuun,
en viisautta kuule ennää.
Olen paattunut aamuyön kauhuun,
kun vierasta maasta herään.
Olkoon niin,
tämä yö vielä makkataan, hiustesi kastan jaan.
Kustan kyyneleni pudotan huomattiin.
On kivirakkauden painavin,
on valarakkauden paativin.
Ja yhä voimaa siihen odotan näkeviin.
Minä hoivava kättä sianosin,
minun taisteluni vaurioihin.
Olen piirtänyt kasvosi liinoihin,
ääret vartalosi lakanoihin.
Sinä annoit sen valon ja viisauden,
näytit maiseman kuoleman takaa.
Sinä rakkauden annoit ja vapauden,
olin luonasi tyynyni ja vakaan.
Olkoon niin,
tämä yö vielä makkataan, hiustesi kastan jaan.
Kustan kyyneleni pudotan huomattiin.
On kivirakkauden painavin,
on valarakkauden paativin.
Ja yhä voimaa siihen odotan näkeviin.
Olen suojassa, vierelläsi tämän työn.
Luonasi kastan ja nainen.
Olen suojassa, luonasi tämän yön.
Oi,
minun kastan ja nainen.
Olkoon niin,
tämä yö vielä matkataan,
hiustesi kastan jaan.
Kustan kyyneleni pudotan huomattiin.
On kivirakkauden painavin,
on valarakkauden paativin.
Ja yhä voimaa siihen odotan näkeviin.
Olen suojassa, vierelläsi tämän yön.
Luonasi kastan ja nainen.