Kun ei kuuta aurinkoa lainkaan.
Silloin enää ei nauru luo, eikä ilmaista iloa.
Kuka soittaisi,
laulaisi taivaan kansia takoisin.
Hevonenkin hengähtävi pitkän matkan mentyänsä eipä koskikaan.
Puolana laskevettänsä loputen mieli on jäämähän parempi,
kuin oon keskeen, keskeen katkeamaan.
Annapa saajan kuulua,
päivään mennä toisen tulla.
Taas minua tarvitaan, tarvitaan kaivataan.
Annapa saajan kuulua,
päivään mennä toisen tulla.
Taas minua tarvitaan, tarvitaan pyydetään.
Kun taivaan kappalet ovat autioina kadonneet,
silloin minua tarvitaan, kaivataan, pyydetään.
Uuden soiton suorittajaksi,
kun puljettajaksi,
uuden päivän päästäjäksi,
taivaan tauttajaksi.
Tarinoita on suuria tällä Suomen niemellä rakkaalla,
mutta missä on ne kertojat?
Ei kai,
ei kai,
mitä Karjalan maiden myötä menetetty jos niitä on,
niin silloin.
Annapa saajan kuulua,
päivään mennä toisen tulla.
Joo,
löytyvi kertojat, kannutten perille minkäisen.