Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen.
Tiedän mitä haluan,
tiedän miten
vähän kykenen.
Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy.
Siinä yksinäisyydellä on seuraus,
siinä on sen syy.
Olen sinussa kiinni,
sinä tiedät vaikka myönnä en.
Läheisyyttä skaipaan,
rakkautta sit tarvitsen.
Olen sinussa kiinni ja sinuun kiinni jään.
Sanot pois ja minä menen,
kohta huomaat etten mennyt mihinkään.
Kumpa sinut tuntisin paremmin,
sillä ehkä oppisin itsekin.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
tulen uudestaan.
Yksinäisen joskus siihen hermostun.
Halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahduun.
Padehdin en niitä,
jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.
Kumpa sinut tuntisin paremmin,
sillä ehkä
oppisin itsekin.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
tulen uudestaan.
Kumpa sinut tuntisin paremmin,
sillä ehkä
oppisin itsekin.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
tulen uudestaan.
Padehdin en niitä,
jotka luotuja on kaksoiselämään.
Joskus tuntuu etten kunnolla saa
eletyksi tätä yhtäkään.
Aion tulla
viereesi uudestaan,
poikki
ikiroutaisen isänmaan.
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan,
tulen uudestaan.