Paljon meitä maailmalla on, jotka onnen huukkaa.
Muille maille käy koditon,
etsii onnen puhkaa.
Paljon en voi antaa, saat vain ystävän.
Oi kaivaan rannan kuuhuoleton,
kun poistat ikävän.
Poika yksin kulkee tuskarinnassaan,
muistoihinsa sulkee kauniin kotimaan.
Ennen oli kulta vierelläin,
nyt minä kulkia vain.
Toinen parempiko myötäin, luonas majan sain.
Paljon meitä maailmalla on, jotka onnen huukkaa.
Muille maille käy koditon,
etsii onnen puhkaa.
Lämpöä hän kaipaa joskus seurakseen.
Oi kaivaan rannan kuuhuoleton,
seuraa mulle teen.
Kodin kauniin kerran myös mä omistin.
Onni hetken verran siellä asuikin.
Silloin oli kylmä talviyö,
onneni kun muutti pois.
Kello keskiyöllä kun lyö, onni muilla ois.
Paljon meitä maailmalla on, jotka onnen huukkaa.
Muille maille käy koditon,
etsii onnen puhkaa.
Paljon en voi antaa, saat vain ystävän.
Oi taivaan rannan kuuhuoleton,
kun poista ikävän.