Mä menin neljän aikaisin töihin,
oon tehnyt päiviä pitkii.
Vois lähtee,
jos sä olis mulla pussii,
mut tänään aamulla miinuksii.
Tuntuu, että naru kaulassa hiertää,
en pysty hengittää.
Mielittöi kelöidä nyrkkiä pöytää,
mun ohimolla jyskyttää.
On kyllästyny fleksimi,
mä heitän sen asfaltteen.
Potkin palaset viemäriin,
juoksen vapaana kaupunkeen.
Omo soittaa rekkaa ja pihaa,
se kysyy muuta,
kuka menee lastaan.
Ja pystynkö pitempään jäämään,
kerran valmiiksi vien niitä nään.
Priteerin sylke,
lisää tilauksii,
mä lähden tekee lisää keräyksii.
Katon kelloo, hae lisää kahvii,
eti hätää ulos täytii.
On kyllästyny fleksimi,
mä heitän sen asfaltteen.
Potkin palaset viemäriin,
juoksen vapaana kaupunkeen.
On kyllästyny fleksimi,
mä heitän sen asfaltteen.
Potkin palaset viemäriin,
juoksen vapaana kaupunkeen.
Jätän aikajanat kauas taakseni,
lasken mieluummin itse tuntini.
Tiedän paremmin omat vuoroni,
tehokkaammin käytän aikani.
Voitte jäädyttää mun paitani,
annan käyttöön vaatekaappini.
Mietin kuka saa mun paikkani,
kuka nostaa ison palkkani.
On kellossa toisenlainen ääni,
säädän itse elämäni.
Päätän sillon pidän pääni,
en jaksa enää,
elä muitten tahteen.
Leima kellokortti, on kyllästyny fleksimi.
Mä heitän sen asfaltteen.
Potkin palaset viemäriin,
juoksen vapaana kaupunkeen.
On kyllästyny fleksimi,
mä heitän sen asfaltteen.
Potkin palaset viemäriin,
juoksen vapaana kaupunkeen.