Humalaiset sukulaiset, kauniit omenaput.
Isän siskon hymy kertoo, päässyt uuden makuun.
Varovaiset puhenaiheet, hauraskova totuus.
Ei oo hätää, jos ei kukaan täällä huuda apuun.
Mä en tunne teistä yhtäkään,
vaikka kahvit keittyy yhtenään.
Miks likopyykit aina pyykätään,
vasta kun faijat kasvoo kynttilään?
Pöytään tuodaan somat vanhat tavat,
tyhjät täydet sanat tutut olettavat.
Käyhään keskustelun lopettavat,
miehet lopetaan kovettavat.
Ei kukaan tarro kertoo, mitä niille kuuluu.
Perittyä pelkoo, vain leipät täällä murtuu.
Pöytään tuodaan somat vanhat tavat,
tyhjät täydet sanat tutut olettavat.
Pentikin pöytä liinaan,
rois kuulisää viinaa.
Juoma joka suvun repii hetkeks miehet yhteen liimaa.
Tuijotan kelloa seinässä,
viisarit velloa mennessä.
Samat naiset,
jotka kattoi,
alkaa kohta tiskaamaan.
Mä en tunne teistä yhtäkään,
vaikka kahvit keittyy yhtenään.
Miks likopyykit aina pyykätään,
vasta kun faijat kasvoo kynttilään?
Pöytään tuodaan somat vanhat tavat,
tyhjät täydet sanat tutut olettavat.
Täyhän keskustelun lopettavat,
miehet lopetaan kovettamat.
Ei kukaan tarro kertoo, mitä niille kuuluu.
Perittyä pelkoo, vain leipät täällä murtuu.
Pöytään tuodaan somat vanhat tavat,
tyhjät täydet sanat tutut olettavat.
Hiljaisuus on velkoo.
Ei haeta muuta kuin sukulimi.
Taskussa polttaa aski, miehen korkuudet vaskii.
Onko se jopa juhla pöytä palaa?
Ei kukaan tarro kertoo, mitä niille kuuluu.
Perittyä pelkoo, vain leipät täällä murtuu.
Pöytään tuodaan somat
vanhat tavat,
tyhjät täydet
sanat tutut olettavat.