Vaikka loppunut on uitto Kemijoen rannoilta,
löytyy saappaan jälki terävänä vielä sannoilta.
Vaikka uppotukki odottelee turhaa noutajaa,
ei oo Lapin jätkää lannistettu vielä kokonaan.
Vaikka pyörillä kulkee tukki raamisahaan päin,
silti jätkä vielä laulaa ja laulu kaikuu näin.
Hei hoi!
Jätkän laulu yhä soi,
ärra päitä lentää suusta,
veistetty on honkapuusta.
Hei hoi!
Jätkän laulu karkeloi,
yhä Salomailla pokasaha soi.
Vaikkoin valstat menee tieniksi,
niin löytyy savottaa,
jos ei moto hakkaa kaikkea,
on jätkä arvossaan.
Vielä tulet tehdään istahdetaan kahvit keittämään,
vielä kymppi kertoo tarinaa ja nauraa mielissään.
Vaikka konkeloksi kaatui tuo honka viimeinen,
silti jätkä vielä nauraa,
kuulet laulun iloisen.
Hei hoi! Jätkän laulu yhä soi,
ärra päitä lentää suusta,
veistetty on honkapuusta.
Hei hoi!
Jätkän laulu karkeloi,
yhä Salomailla pokasaha soi.
Näinkö loppuu Lapin jätkän työ,
kun työttömäksi jää,
enää poron hyvän kaataa,
vain salaa mielessään.
Kasan päällä ottaa evästä ja katsoo huomiseen,
juste rinsa laittaa naulaan,
urakka on viimeinen.
Mutta missä miestä tarvitaan ja pokasaha soi,
siellä jätkä vielä laulaa ja nauru karkeloi.
Hei hoi! Jätkän laulu yhä soi,
ärra päitä lentää suusta,
veistetty on honkapuusta.
Hei hoi!
Jätkän laulu karkeloi,
yhä Salomailla pokasaha soi.