Taas lapset vihalla nää, ikkunassa alla leikkyvän leikke jää.
Taas siihen paikallesi ikkunaan jää, siihen ikkunaan jää.
Lennät vuosien taan, ne muistat päivittäin sut valtaansa saan.
Teut sen lauluun et siit taas laula jää, et siit taas laula jää.
Nuoret ket syntymästä kuolemaan, kun silmä luomiin heijastuu.
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan, toiset saatataan taivihin vaan.
Mutta ei kuitenkaan nähdä maailmaa.
Kerran löysit myös sen, tuo puolen vuosisadan rakkauden.
Sun oli helppo olla onnellinen, olla onnellinen.
Nyt pitävä istoillasteen, kun linnut pesästään on pois lentäneet.
Onneenaat valot ovat keulastuneet ja se vaattaa suudelleen ja taas uudelleen.
Et ehkä sääliäni kaipaa, ei se saa tuskaa kuultumaan.
Tuo tuska lauluttavan kirjoittaa, on tuo tuska kiinni saa kertaan.
Tuo tuska kiinni saa.
Surhu uuttu sinä, se viisi vuotta sitten sai hengittää.
Sut Joutsen laulu silloin sai itkemään, sut sai itkemään.
Tahtoisit olla niin kuin silloinkin, kun peityit huntun valkoiseen.
Se jää nyt omilla ajan jalkoihin niin kuin sinäkin.
Tahtoisin yrittää, mä että silloin veden pinnalle jää.
Kun joen tulvi vanha huomistaan, kun joen tulvi vanha.
Nuolaiset markteissa kärryiden ja miehet kantavaareissaan.
Nuoruuden lahteista tai haaveille ja tuskaa imeneen tai miten vaan.
Taas hetken lahempana kuolemaa, ei ainut tuska milloinkaan.
Tuo tuska lauluttavan kirjoittaa, on tuo tuska kiinni saa kertaan.
Tuo tuska kiinni saa.
Kenet vain haluaa.
Kiitos!