Taas lapset vihalla nää, ikkunas alla leittivän leikke jää.
Taas siihen paikallesi ikkunat jää, siihen ne ikkunat jää.
Lennät vuosien taa, ne muistot päivittäisyt valtaansa saa.
Mä joutsen lauluun etsiin taas laulajaa, etsiin taas laulajaa.
Tuo hetket syntymästä huolemaa, kun silmän luomin heijastuu.
Vaatoiset uskomaan kai ilmaa, toiset saatana kai hirvaa.
Mutta ei kuitenkaan tähän maailmaan.
Sä kerran löysit myös sen, tuon puolen vuosisadan rakkauden.
Sun oli helppo olla onnellinen, olla onnellinen.
Nyt mitä vaan istoin lasteet, kun linnun pesästään on pois lentäneet.
On enää valokuvat kellastuin, kun sä oot taas uudelleen ja taas uudelleen.
Et ehkä sääniäni kaipaa, ei se saa tuskaa puutumaan.
Tuo tuska laulun tänään kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa, edes vaan.
Tuo tuska kiinni saa.
Surhuntu sinä, se viisi vuotta sitten sai hengittää.
Sut joutsen laulu silloin sai kitkemään, sut sai kitkemään.
Tahtoisit olla niin kuin silloinkin, kun meityt huntuu valkoiseen.
Se jää nyt alioajan jalkoihin, niin kuin sinäkin.
Tahtoisin yrittää, että silloin veden pinnalle jää.
Kun joen tuu vivanna uudestaan jää, kun joen tuu vivanna jää.
Lunaiset markkiteissa kärryineet ja miehet kakkutavareissaan.
Nuoruuden lähteessä kai haaveilee ja tuska laimelee, tai miten vaan.
Saat hetken lähempänä kuolemaan, ei ainut tuska milloinkaan.
Tuo tuska laulun tänään kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa, edes vaan.
Tuo tuska kiinni saa.
Kenet vain haluaa.
Kiitos kun katsoit!