Jopikin arvoisin,
että sulle kävisi unos tiimu.
Jotenkin aavistin,
että et onnistuisi kääntää suuntaan.
Sulla oli uskomaton onni,
joka kariltui.
Olit jäänyt kiinni vanhaan.
Sun sanasi upposivat,
mut samalla vajosit.
Vajosit.
Sun oma pallosi oli sun omasi.
Ei kenenkään muu.
Sun omat sävelet,
ne lauloit.
Unohdit.
Ja kamasit sanat,
ne säilyivät.
Mut et enää hengitä.
Muistan oman aikani,
iässäsi.
Yritin selviytyy,
niinkun sinäkin.
Uskoin huomiseen,
jätin eiliseen.
Uskoit eiliseen,
jätit huomiseen.
Sun sanasi upposivat,
mut samalla vajosit.
Vajosit.
Sun oma pallosi oli sun omasi.
Ei kenenkään muu.
Sun omat sävelet,
ne lauloit.
Unohdit.
Sun ja kamasi sanat,
ne säilyivät.
Mut et enää hengitä.
Kukaan ei tiedä,
mikä pelastaa haamoita.
Kukaan ei voi nostaa sua ilman sun haluaa.
Kumpa voisimme palata,
muuttaa asioita?
Tarkoitus on elää.
Ei muuheissa vaan aalloilla.
Kukaan ei tiedä,
mikä pelastaa haamoita.
Kukaan ei voi nostaa sua ilman sun haluaa.