Rikkinäinen keivu
Ja heiluva vahtera,
surullinen veisu,
jota laulettiin lapsena,
minne aika kulkee.
Ei sitä voi pysäyttää,
kuka sydämen sulkee,
sitä auki ei enää saa.
Jos tänään kuolen,
älä
muistele pahalla,
olen ato ja nuolen,
hiekkorannalta viimeisen huolen.
Ja kuka ne lunastaa,
kuinka kauan jaksaa,
jos yksin katsoo taivasta,
minne aika kulkee.
Ei sitä voi pysäyttää,
joka sydämen sulkee,
sitä auki ei enää saa.
Jos tänään kuolen,
älä
muistele pahalla,
olen ato ja nuolen,
hiekkorannalta viimeisen huolen.
