Jokijärven rantaan, villissaaren santaan,
aallopuulin hyväilee ja hiljaa kyselee.
Ajat ihanimmat nuo neidot ja tanssit vain alla tähtikyön.
Täällä kylän miehet isot otti pienet,
ilolkkukin tavallaansa löysi itselleen.
Ohkein katsoi silmiin harimmat vain kenkiin,
mut neidot ja tanssit ne mielestä veikkyön.
Vaan taakse jäänyt tää on elämää,
ei uittomiesten velet rantaan enä jää.
Haaveissain tuljen heilän varssitien
ja Jokijärven rantaan sinut vien.
Miehet kävi rinkiin,
saarenpaju puskiin,
korttipiru joskus otti jonkun omakseen.
Siinä jätkä aukes,
sumattilin laukes,
vaan neidot ja tanssit sai miehen tolpilleen.
Siellä ne men huumaat,
tunteja sai kuumaat,
ensi rakkausarkapaitaa vasten lämmittiin.
Pojan silmä kiilsi,
vatsan pohja viilsi,
kun neidot nuo tanssit ja haitar perisoi.
Vaan taakse jäänyt tää on elämää,
ei uittomiesten velet rantaan enä jää.
Haaveissain tuljen heilän varssitien
ja Jokijärven rantaan sinut vien.
Vaan taakse
jäänyt tää on elämää,
ei uittomiesten velet rantaan enä jää.
Haaveissain tuljen heilän varssitien
ja Jokijärven rantaan sinut vien.