Olen mennyt väärään suuntaan.
Kai liian monta tietä.
Huudan sisältäni kädet,
jotka kuristaa mun mieltä.
Koitan puhaltaan ne pois.
Laulaa eiliseen,
kun näen edessäni auringon
ilmeen kummastuneen.
Kerro, äiti aurinko, kun näet pidemmälle,
mitä huominen on suunnitellut tälle elämälle.
Kerro, äiti aurinko, kun tunnet jokaisen tähden,
miksi ennen kuin sen saavutan jo toista kohti lähden.
Kerro, sisko, kun tunnet tuon oudon taivaan,
miksi sammuneella loisteella mä turhaan päätä vaivaan.
Aurinko hymähtää ja lipuu taivaan rantaan.
Ei kerro vastausta, jota sylissänsä kantaa.
Lähtiessään lempeästi suutelee mua suulle,
sulkee silmänsä ja jättää taivaan tyttärelleen kuulle.
Kerro, äiti aurinko, kun näet pidemmälle,
mitä huominen on suunnitellut tälle elämälle.
Kerro, äiti aurinko, kun tunnet jokaisen tähden,
miksi ennen kuin sen saavutan jo toista kohti lähden.
Kerro,
sisko,
kun tunnet tuon oudon taivaan,
miksi sammuneella loisteella mä turhaan päätä vaivaan.
Kerro, äiti aurinko, kun tunnet jokaisen tähden,
miksi ennen kuin sen saavutan jo toista kohti lähden.
Kerro,
sisko,
kun tunnet tuon oudon taivaan,
miksi sammuneella loisteella mä turhaan päätä vaivaan.
Kerro, äiti aurinko, kun tunnet jokaisen tähden,
miksi ennen kuin sen saavutan jo toista kohti lähden.
Kerro, sisko, kun tunnet tuon oudon taivaan,
miksi sammuneella loisteella mä turhaan päätä vaivaan.