Muistan turvan sylinkin.
Se katsees julmin viiltävin.
Sanas, jotka mursi voimallaan,
polvistuin, muistan päivän, muistan maan.
Varjostasi valolloin,
sanasi mun päässä soi.
Veri mun on verisuu,
ja luukuni lihastasi, susta synny, susta jää.
Ja huudan läpi tuulen,
ootko siellä,
missä luulen?
Toivon, että kuulet mua,
mä kaipaan vielä sua.
Ja
anteeks annan, kaiken annan, anteeks sä saat.
Ja jään nyt aikaa kertoa,
kaikki mikä piti sanoa.
Turhaa mikään ollut,
ei anno ite enemmän kuin veits,
ylpeästi sinun on.
Ja huudan läpi tuulen,
ootko siellä,
missä luulen?
Toivon, että kuulet mua,
mä kaipaan vielä sua.
Ja anteeks annan, kaiken annan, anteeks sä saat.
Mun rakkaus se suurin,
sinet ei kysyvin juurin.
Läpsi kättä puristaa,
ei päästä irti millankaan.
Kaiken annan, kaiken annan, anteeks sä saat.
Siellä missä olet, ei oo aikaa,
siellä ei
mietitä mitä mä sainkaan.
Häpeen harteilla ei paina lainkaan.
Ja kaiken sain nimen,
sain muisto ja sain pimen.
Ja suru puvun, jonka kannan kauneen maan.
Läpi tuulen,
ootko siellä, missä luulen?
Toivon, että kuulet mua,
mä kaipaan vielä sua.
Ja kaiken annan,
kaiken annan, anteeks sä saat.
Mun rakkaus se suurin,
sinet ei kysyvin juurin.
Läpsi kättä puristaa,
ei päästä irti millankaan.
Sulle kaiken annan,
kaiken annan,
anteeks sä saat.