Kun Isabel nukkuu, eikä niiku.Kun Isabel nukkuu, onnen kehdossaan, hän ihanasti varastaa.Keitaat saharan, kultakalkinan, puutarhan alhamran.Kun Isabel nukkuu, ei mikään niiku.Kun Isabel nukkuu, onnen kehdossaan, hän unet vie ja leikit, ruusut ja leinit.Ne silmissään herätään kohta, tuo ihana.Kun Isabel nauraa, ei mikään niiku.Kun Isabel nauraa, ilon.Kehdossaan, sulattaa julmuuden, voimaputouksen, puron solisevan kuulen.Kun hän nauraa, kun Isabel nauraa, ei mikään niiku.Kun Isabel nauraa, ilon.Kehdossaan, avaten ikkunan edeniin.Antavan meidät saapuu tarhaan Isabel.Kun nauraa, Isabel laulaa, ei mikään niiku.Kun Isabel laulaa, ei mikään niiku.Onnenkihdossa hän on saanut pitsisen satakielen sydämen.Alle päivän varjossa suudelmat kokoontuvat, kun Isabel laulaa ei mikään liiku.Kun Isabel laulaa onnenkihdossa, soin nuista kehtolaulujen, silkkisen, samettisen.Äänen sai Isabel, ihana Isabel, jokelta.Kiitos kun katsoit videon!