Eikä enää piirruja, mä piirrän mieluummin enkelin.
Ei pelkkiä sanoja, mä piristän suoneen kukkasil.
En enää piilota pienitäkään onneen hetkeen.
Kiitollinen jossain kadun miehen hyräilee.
Siksi mä nauran niin, että alkaa sattua pitkästä aikaa.
Ja laulan niin, että muihin tarttuu musiikin saikaa.
Väritä mun seinäni uusiksi, kaipa niihin vähän elämää.
Väritä mun seinäni vaan siksi, et on kyllästynyt pimeään.
Kirkaiden sävyjen alta ajankulumia ei näy enää.
Kun mä maalan jokaisen huoneen tänään.
Täyteen iloo.
Iloo, iloo.
Iloo, iloo.
Ei enää valheita, oon mieluummin rehellinen.
En enää vaiken, en mä paljastan sulle kaiken.
En aio hukkua arkipäivien harmauteen.
En oo erilainen, teen kaiken.
Hymyilee.
Siksi mä nauran niin, että alkaa sattua pitkästä aikaa.
Ja laulan niin, että muihin tarttuu musiikin saikaa.
Väritä mun seinäni uusiksi, kaipa niihin vähän elämää.
Väritä mun seinäni vaan siksi, et on kyllästynyt pimeään.
Kirkaiden sävyjen alta ajankulumia ei näy enää.
Kun mä maalan jokaisen huoneen tänään.
Täyteen iloo.
Iloo, iloo.
Iloo, iloo.
Iloo, iloo.
Hei vaan sun luuri, nosta sun pää.
Ilman sitä näet vihdoinkin elämää.
Aika on vielä, mut se huupenee.
Pysähdy nyt.
Hetkeks todellisuuteen joo.
Näytä mulle aito hymy naama.
Sitä en näppäile mällä saada.
Aina voit masentuu, mut on taito olla onnellinen.
Siksi mä nauran niin, että alkaa sattua pitkästä aikaa.
Ja laulan niin, että muihin tarttuu musiikin saikaa.
Väritä mun seinäni uusiksi, kaipa niihin vähän elämää.
Väritä mun seinäni vaan siksi, et on kyllästynyt pimeään.
Kirkkainen sävyjen alta.
Ajan kulmi ei näy enää, kun mä maalaan jokaisen huoneen tänään täyteen.
Iloo, iloo, iloo.
Iloo, iloo.
Iloo, iloo.
Iloo, iloo.
Iloo, iloo.