Kari lupasi olla hellä eikä sisään laskis.
Irene oli niin kaunis,
nyt hän ensi kertaa antaisi.
Kari sisälle laski,
hiekka rannalla sai hänet raskaaksi.
Ja vaimokseen pyysi,
kyllä vastuunsa hän kantaisi.
Lainaa pankista sai auton asunnon ja olon aikuisen.
Jauhen lihasta töiden jälkeen tekivät illallisen.
Poroskoopikin kertoi,
unen löytänyt hän on ikuisen.
Pähdet terehtyi,
paukkui,
ovet jälkeen riidan tavallisen.
Ei ollutkaan, ei elämä ollut unajaan.
Vaikka ei pannutkaan,
ei Irene pannutkaan vastaan.
Kari taakse jätti neljä huonetta ja keittiön.
Ja tilalle sai kaupungin vuokra yksiön.
Irene ystävilleen kertoi,
ulos ajoin sen heittien.
Mutta iltaisin itki kanssa sydämensä suuren tyhjien.
Ei ollutkaan,
ei elämä ollut unajaan.
Vaikka ei pannutkaan,
ei Irene pannutkaan vastaan.
Mä tahdon elää elämää,
Irene,
mä tahdon elää täyttä elämää.
Kari hullulla
illan kaupungilla kahasi.
Niin hän kaiken saisi, mitä ikinä vain hallaisi.
Ilta toisensa jälkeen uuden rakkaan yksinönsä rahasi.
Päätti elämän lihan, hän muita myöten kalvaisi.
Ei ollutkaan, ei elämä ollut unajaan.
Vaikka ei pannutkaan,
ei Jaana pannutkaan vastaan.
Vaikka ei pannutkaan,
ei Kirsi pannutkaan vastaan.
Vaikka ei pannutkaan,
ei Tarja pannutkaan vastaan.