Sitä heikkona hetkenään toivoo,
sitä toivoo ja niin haluaa,
että joku sinut syliinsä sulkee,
eikä hylkäisikään rajantaa.
Sitä toivoo sen tiedosta yksin,
kun on tottunut ruokailemaan.
Vaikka syyllisyys luitasi kalvaa käyden nälissään ruokailemaan.
Vaan kun olti jo pojaksi,
äiti,
minut risti,
minkä teet jos niin on,
etkä välitä.
Miksi sitä heikkonakin hetkenään hampaita purren,
käy tiellänsä,
mennen ja tullen.
Niin se on.
Valakurkussa kuljen ja suljen kaiken vain mun sisimpään,
koska kenenkään ajan ei tullen.
Tietää tarvitsee enempää.
Sitä heikkona hetkenään toivoo,
sitä toivoo ja niin haluaa,
että maailma partaalla raivon hetken antaisi rauhoittavaa.
Vaan kun olti jo pojaksi,
äiti,
minut risti,
minkä teet jos niin on,
etkä välitä.
Miksi sitä heikkonakin hetkenään hampaita purren,
käy tiellänsä,
mennen ja tullen.
Niin se käy.
Olen heikoimman hetkeni nähnyt,
vielä kestää myös tulevansaan.
Siksi maailma ihmistä riepoo,
että tuskasua vain vahvistaa.
Valakurkussa kuljen ja toivon,
että vaihtaa sen joskus mä voin.
Että kanssani kulkisit,
luokseni jäisit,
vaan vielä mun laulussa soi.
Vaan kun olti jo pojaksi,
äiti,
minut risti,
minkä teet jos niin on,
etkä välitä.
Miksi sitä heikkonakin hetkenään hampaita purren,
käy tiellänsä,
mennen ja tullen.
Vaan kun olti jo pojaksi,
äiti,
minut risti,
minkä teet jos niin on,
etkä välitä.
Miksi sitä heikkonakin hetkenään hampaita purren,
käy tiellänsä,
mennen ja tullen.
Niin se käy.