Hän
on mulle kuva kasvojen ja jälki ilon kyynelten
ja lahja sekä hinta jonka maksaa saan.
Hän on mulle laulu kesän puu ja viluillan lokakuu.
Hänelämykset sadan muu saa yhteen päivää mahtumaan.
Hän
on juhla vaastoleivätän,
luo kaunottanen hirvien,
voi tehdä päivistäni taivaan helvetin.
Hän on mulle peili unelmai ja hymy heijastunut väin,
tuon uren alta nähdä sain jo muutakin.
Hän
voi aina tyyni olla jostain ja aina rauhan katseessa mä näin,
en ole nähnyt hänen itkevän.
Hän
on mulle rakkaus onneton,
hän mulle varjo menneisyden on ja kunnes kuolen sama vain hän on.
Hän
on mulle aihe elämän,
syy siihen miksi viitsinkään.
Vain yhtä rakastaa näin kautta vuosien.
Kun vain hänen kuulen nauravan,
sen kuten aarten talletan.
Käy sinne minne kulkee hän,
tarkoitus elämän on hän.
Hän vain hän.