Palaat tasaisesti mun uniin.
Vaikka päivisin,
en enää pääse niihin kuviin.
Kaikki sanomatta jäänyt painoi pitkään.
Annettaisko anteeksi,
kaivetta virrannut on jo tarpeeksi.
En muista enää tänään miltä tuntuu kun huumaantuu.
En muistanutkaan mitä on kun toisesta huumaantuu.
Olen kulkenut yksin pitkään,
mut tuntuu et tänään ympyrä sulkeutuu.
Vaikka vaellat mun uniin ja meitä todellakin surin,
nyt oon hiiren korvilla alussa.
Mennyt otteessaan
piti mua pitkään,
kuin nukkunut oisin ohi monen kevään.
Mut en enää oota sattuman tuovan sua vastaan.
Näin susta hellitän hiljalleen valon näärä kun kasvaa.
Tahdon taas muistaa miltä tuntuu kun huumaantuu.
Olen valmis nyt tuntemaan mitä on toisesta huumaantuu.
Olen kulkenut
yksin pitkään, mut tuntuu et tänään
ympyrä sulkeutuu.
Vaikka vaellat mun uniin ja meitä todellakin surin,
nyt oon hiiren korvilla alussa.
En jaksaisi enää odottaa, vaan olla kuin
syreenit kuka saa.
Eikä mua tarvi tulla hakemaan,
olen itse se joka saa ovet avautumaan.
Olen kulkenut yksin pitkään,
mut tuntuu et tänään ympyrä viimein sulkeutuu.
Vaikka vaellat mun uniin ja meitä todellakin surin,
nyt oon
hiiren
korvilla alussa.