Syttytä valo on hämärän peitossa maa.
Lämmität talo syksyn viima taas ahdistaa.
Silloin silmäluomet painaa jo,
kun väsyy syyskuussa aurinkoon,
ja pimeys uhrinsa valitsee.
Äänesi kuulen, vain sanoista en selvää saa.
Tuon kylmän tuulen taas tunnen,
kun se koskettaa.
Niin jäätävä on tuo talven syli,
luoksesi jään nyt pimeän yli,
ja viereesi on niin helppo nukahtaa.
Herätä minut toukakuun ensimmäinen,
kun maa ei ole enää jäinen.
Kun tuuli on ymmärtäväinen,
pitkä oni vielä raukaisee,
vaikka kevät silmänsä aukaisee.
Ulos päästävä on, ettei mikään karkaa pois.
Sammuta valo, sitä syksyllä tarvitaan.
Tuuletat talo, anna ilman virrata vaan.
Tähän hetkeen jäädä jos voisin,
sen kerran itselleni soisin,
ettei päivä pääty ollenkaan.
Herätä minut toukakuun ensimmäinen,
kun maa ei ole enää jäinen.
Herätä minut toukakuun ensimmäinen,
kun tuuli on ymmärtäväinen.
Pitkä oni vielä raukaisee,
vaikka kevät silmänsä aukaisee.
Ulos päästävä on, ettei mikään karkaa pois.
Herätä minut toukakuun ensimmäinen,
kun maa ei ole enää jäinen.
Herätä minut toukakuun ensimmäinen,
kun tuuli on ymmärtäväinen.
Pitkä oni vielä raukaisee,
vaikka kevät silmänsä aukaisee.
Ulos päästävä on, ettei mikään karkaa pois.
Toukakuun ensimmäinen.