Hei rakas, mä tulin takaisin.
Mutta kaikki nyt on toisin ja tyhjä huoneeni hiljainen.
Ketsin täältä sun silmiä,
mutta ymmärrän näitä seiniä.
Ne taipuuskothan mä näin sen.
Ilman sua
vähiljää muurenee.
Hei rakas,
mitä
nyt kuuluu?
Kun yöt ja aamut valuu vaihtuu
ja liikkuu pehoni itsestään.
Potselen sitä vierestä.
Kun sanot, me ei enää nähdä.
Se taipuuskothan mä näin sen.
Ilman sua
vähiljää muurenee.
Ilman sua vähiljää muurenee.
Ilman sua vähiljää muurenee.
