Helmi kuu,
ei kuollu veden puutteeseen, kun libri puu.
Mä avaan sälkkäihtimiin,
en tällä kertaa telkkariin.
Mä oon joku uus,
ja tänään aion soittaa pari puheluu.
Et täällä on se looseri,
jos vä et oo kuullu aikoihin.
Et mitä jos nappaisin sut kytini?
Mun jariksesta tulis limusiini.
Ja hetki oltais hetkessä kiinni.
Mun elämästä on kadonnut toi fiilis,
joo se fiilis.
Elämä ei oo niin vakavaa,
vaik se syvälle pohjaan ei.
Aurinko nousee,
kaikki mukaan,
ja bussit ne pulkee,
okei.
Mä nousen kytinin ja mietin mitä muut kellaa,
kuuleinen muokkeella,
anyway.
Elämä ei oo niin
haudan vakavaa.
Totta kai,
jengi menee töihin, kun on maanantai.
Hengittelen pakkasi,
ekaa kertaa ilman kyyneliin.
Tää on ollut pitkä talli, mut se muuttuu nyt.
Kun herää henkiin, täältä käsi tuntuu.
Kun astun jälleen, tiedän et se kantaa mut.
Nyt juoksen Antin sankarilla rantaan.
Elämä ei oo niin vakavaa,
vaik se syvälle pohjaan ei.
Aurinko nousee,
kaikki mukaan,
ja bussit ne pulkee,
okei.