Mies torin kulmassa soittaa,
vain muutama kuulija on.
Hän mielessään palaa vuosien taan,
on sielussa kaipuu pohjaton.
Kädet soittavat tutun sävelmän,
muistot viemät läpi elämän.
Jäi sodan jalkoihin lapsuus,
poika aikuistui liian varhain,
vaikka siitä on jo ikuisuus,
kuva seuraa mukana aina.
Siinä kuvassa koko perhe on,
se aikaa eteenpäin vie tuokion.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne kertovat sitä tarinaa,
johon miehellä ei ole sanoja,
vain katse etsii tuttuja kasvoja.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne silloin häntä näin lohduttaa,
jos hän lohtua vain joskus tarvitsee.
Mies tottunut on aina kulkemaan,
yksin viettänyt on monet illat.
Ei mihinkään pystynyt juurtumaan,
jäi taakse poltetut sillat.
Hän vanha on ja väsynyt mies,
runkas soiton voit kuulla,
kuka ties.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne kertovat sitä tarinaa,
johon miehellä ei ole sanoja,
vain katse etsii tuttuja kasvoja.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne silloin häntä näin lohduttaa,
jos hän lohtua vain joskus tarvitsee.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne kertovat sitä tarinaa,
johon miehellä ei ole sanoja,
vain katse etsii tuttuja kasvoja.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne silloin häntä näin lohduttaa,
jos hän lohtua vain joskus tarvitsee.
On sävelten sointi niin haikeaa,
ne kertovat sitä tarinaa,
johon miehellä ei ole sanoja,
vain katse etsii tuttuja kasvoja.