Olen oppinut elämään viisaasti, karusti, tähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa.Ja illan suussa kävelen pitkään, väsytän turhaa ikävääni.Kun notkossa ohdakkeet kahisevat ja pihla ja terppu on kypsyttään raskas,minä sepitän hilpeitä lauluja kauniista katoavasta elämästä.Palaan kotiin pörröinen mairea, kissa kehrää ja nuolaisee kättäni.Sahan tornissa järven rannalla loimua kirkas tulen liekki.Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden.Jos nyt koputtaisi tovelleen hii.En ehkä edes kuulisi.Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden.Jos nyt koputtaisi tovelleen hii.En ehkä edes kuulisi.En ehkä edes kuulisi.Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden.Jos nyt koputtaisi tovelleen hii.En ehkä edes kuulisi.En ehkä edes kuulisi.En ehkä edes kuulisi.Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden.Harmoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden.En ehkä edes kuulisi.Jos nyt koputtaisi tovelleen hii.En ehkä edes kuulisi.Harmoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikkoo hiljaisuuden.Harmoin harmoin harmoin arvot tervet소lli se tervetlaresessään kiin.En ehkä edes kuulisi.En ehkä edes kuulisi.