Katson ulos aatteiden
nään ihmisten haehtuneen.
Allakoreiden vaatteiden
kuoren toiseksi vaihtuneen.
Hae minut ihmiseksi,
hae alkamaan.
Kun omistajaksi tämän maan
juoksu kävelyksi
vihdoin vaihtamaan.
Kyynärpäinen käyttöä
kaihtamaan.
Tekniikkaa kun kaikki on,
eikö rakkautta ensinkään?
En kai ole toivoton
kuin luokses taas lensinkään.
Uuden viittat täynnä
kummaa taikaa on.
Sielleen lohdutaan.
Vakka käy,
kantaan etsii
yhä suojakseen.
Täyttymyksen asti
alle tuodakseen.
Nyt ollaan määrällä.
Kaihtaa sen ja
tarkka
Minä elän sinulle luoda huomasi auringon.
Ole hyvä minulle, juon huomasi nautinnon.
Ihmettelen miksei sua vieläkään
vieressäni tyhjän paikan nään.
Haavekaullis kuin usvaan haitu
yö taas kerran toiseksi vaihtuu.
Ihmettelen miksei sua vieläkään
vieressäni tyhjän paikan nään.
Haavekaullis kuin usvaan haitu
yö taas kerran toiseksi vaihtuu.