Hei, mut mun täytyy jatkaa
kohti määrän päätä tai matkaa.
Haaveiden parasta ennen päivämäärää
ei vaan pysty lykkäämään.
Ainekset on mulla koossa ja mitä tahansa voi niistä leipoa.
Mä tahdon kaiken enkä suinkaan pienoiskoossa.
Enemmän on enemmän.
Oi kerro, kerro missä kulkee kohtuus.
Kerro missä keskitie,
missä tien viitassa
seisoo suunta.
Se on kai tärkeämpää kuin etäisyys.
Ja ei kai oo lopullista mikään.
Tää ei oo kuolema, ei siitä sen enempää.
Koska tuskin tänäänkään ihan sinne asti meitä päästetään.
Ollaan vaan
askel kerrallaan.
Aikka hetkellisesti sut kuulen ja näen sumun keskelle seisomaan jään.
Mikä tää tutun tuntunen olotila on?
Mä olen läsnä kuin ihminen.
Löysin siunauksen sovinnon.
Mielen rauhan aukion.
Ja säkin seisot sillä aukiolla.
Sä olet siinä ihminen.
Hei kerro, oot sä ykkönen vai nolla?
Abstrakti maalaus vai lintunen?
Ollaan vaan
askel kerrallaan.
Aikka hetkellisesti sut kuulen ja näen sumun keskelle seisomaan jään.
Miksi pitäis olla jalat maassa?
Sementti kengissä meren pohjassa.
Ne sanoo et ongelmat,
ne kasvattaa.
Mut kuinka paljon tässä täytyis vielä kasvaa?
Mä en aina jaksais kasvaa.
Ois joskus nastaa.
Me ollaan vaan huoletonna kuseskella.
Ilman käsi jää vapaana.
Silloin tietää et kaikki killa kulkee.
Silloin maailma syliinsä sulkee.
Husvainen sumuharso väistyy.
Me ollaan vaan.
Askel kerrallaan.
Vaikka hetkellisesti sut kuulen ja
näen sumun keskelle seisomaan jään.
Ollaan vaan
askel kerrallaan.
Aikka hetkellisesti sut kuulen ja näen sumun keskelle
seisomaan jään.