Katu muuttaa sanetta visko, vesi alas viimäriin katoaa.
Laila sateen tiesua kiskoon, että ei elämä saanut luovuttaa.
Et koskaan myönnä, että tee päärin, poumo saatta ei suakin nostaa.
Sulla tietoa on siinä määrin, ette tanna sen suorasittain.
Eikö aamui silmiä saavaa, pelkääkö katsoa maailmaa?
Tuo turuus on niin masentavaa, kun huominen on mennyt menojaan.
Tämän päivän voi elää vain kerran, vain kerran kokea voi nuoruuden.
Paina jarrua edes sen verran, että kuulet laulkiaisen.
Joo, onhan nuoruus kun juhlaa, on silloin vaikea ymmärtää,
kuinka paljon ihminen uhlaa vaan sisältää.
Niin monta mahdollisuutta me saadaan, niin paljon meille annetaan,
että ei ole järkeä meitä yhtään tuhamaan.
Sade viiskaa betonin seinään, johon jää nyt oot nojaamaan.
Läpi myrskyn, kukaan sua ei nää, mutta pilvi haittuu aikanaan.
Tämän aamun voi elää vain tänään, vain kerran kokea voi nuoruuden.
Joku pitää voi sua ystävänään, joku laulaa laulun hiiaisen.
Joo, onhan nuoruus kun juhlaa, on silloin vaikea ymmärtää,
kuinka paljon ihminen uhlaa vaan sisältää.
Niin monta mahdollisuutta me saadaan, niin paljon meille annetaan,
että ei ole järkeä meitä yhtään tuhamaan.
Joo, onhan nuoruus kun juhlaa, on silloin vaikea ymmärtää,
kuinka paljon ihminen uhlaa vaan sisältää.
Niin monta mahdollisuutta me saadaan, niin paljon meille annetaan,
että ei ole järkeä meitä yhtään tuhamaan.