Ne
tulee aina silloin kun on pimeää.
Ei kukaan kuule, eikä kukaan niitä nää.
Mut herättää enkä mä enää unta saa.
Ja aamun myötä vähitellen katoaa.
Ne tulee aina uudestaan.
On epäilykset, jäänne tänne asumaan.
Pimeää ullakkoa ne pitää omanaan.
Ei lähte pois vaikka mä koitan selittää.
Olen sun ainoa et ketään muka nää.
Mut ne ei mene mihinkään.
Ei ne ei mene ja mä pyydän yötä kylmää täältä pian pois huumaan.
En haluaisi tietää miten paljon kykenee se kertomaan.
Ja kaiken hajottaa.
Epäilyn tuoden mukanaan.
Kai tavallista on et jotain katoaa.
Johonkin vuodet kosketuksen korkottaa.
Sanot et haluaisi mua herättää.
Kun hiivittäistä vasten aamun hämärää.
Enkä mä katseta sinää.
En sitä näe ja mä vain pyydän yötä kylmää täältä pian pois huumaan.
En haluaisi tietää miten paljon kykenee se kertomaan.
Älä mulle tätä tee.
Mun yöt vain pitenee.
Antaisin mä ihan kaiken jos et vain mee.
Ja pyydän yötä kylmää täältä pian pois tuumaan.
Epäilyksien
ääntä kuuntelee.
Vaikka tahtois en ja pyydän yötä kylmää täältä pian pois tuumaan.
En haluaisi tietää miten paljon
kykenee se kertomaan.
Älä mulle tätä tee.
Mun yöt vain pitenee.
Antaisin mä ihan kaiken jos et vain mee.
Ja pyydän yötä kylmää täältä pian
pois tuumaan.
Jää kauas viemään mukanaan
epäilyt jotka valvottaa.
Vaikka välillä ne katoaa.
Ne tulee aina uudestaan.